Uutta ilmaa keskusteluun

Sisäilmapuolella koettiin kevättalvella tervetullut tupla, kun Sisäilmayhdistyksen Hyvä sisäilma -suositus ja kuntien sisäilmaverkoston yleisohje julkisten palvelurakennusten ilmanvaihdosta julkistettiin rintarinnan maaliskuun Sisäilmastoseminaarissa. Yleisohjeen 40-sivuinen perustelumuistio kokoaa parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon.

Päivitetty, punnittu tieto on kovaa valuuttaa kentällä, joka on erilaisten mutu-puheiden ja nettilurittelun riepottama. Fakta on kuitenkin se, että Suomen kansallisvarallisuudesta on sitoutunut rakennuksiin liki puolet (noin 45 %) eli 365 miljardia euroa. Tästä omaisuusmassasta on pidettävä huolta kaikin keinoin. Jo yksin julkisissa palvelurakennuksissa riittää valvottavaa, huollettavaa ja korjattavaa enemmän kuin kotitarpeiksi.

Kunnat ovat jopa tuskallisen tietoisia päälle painavista haasteista – eikä kukaan halua varsinaisesti profiloitua esimerkiksi homekoulujen ykköspaikaksi. Kuntien oma sisäilmaverkosto perustettiin Espoon aloitteesta vuonna 2017. Sisäilmayhdistys on tiiviisti mukana verkostossa mm. tiedon välittäjänä.

Yleisohje ilmanvaihdon käyttöön julkisissa palvelurakennuksissa syntyi verkoston sinnikkään työn tuloksena. Yleisohjetta on ollut tekemässä laaja-alainen asiantuntijajoukko: kuntien asiantuntijoiden lisäksi mukana oli tutkimuslaitosten, yliopistojen ja alan yritysten edustajia.

Yksi keskeinen elementti Hyvä sisäilma -suosituksessa on ilmanvaihtojärjestelmän käyttö julkisessa rakennuksessa – koko ajan päällä vaiko vain silloin, kun talossa on väkeä? Tällä hetkellä käytännöt ovat varsin kirjavia: osassa kuntia ilmanvaihtoa käytetään jatkuvasti ja toisissa rakennusten käyttöaikojen mukaan.

Suosituksen mukaan useimmissa tapauksissa on riittävää, että yleisilmanvaihto on rakennuksen käyttöaikojen ulkopuolella pois päältä lukuun ottamatta aamun ja illan huuhtelujaksoja.

Suosituksen ja yleisohjeen tuplajulkaisu sai heti aikaan vilkasta kommentointia ja keskustelua, jotka jatkuvat edelleen. Sisäilmayhdistys toivoo rakentavaa keskustelua asiasta.

Sisäilmayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Aalto-yliopiston professori Risto Kosonen on peräänkuuluttanut rakentavaa ja laajapohjaista vuoropuhelua. Kosonen katsoo, että ajoittain vastakkainasettelua eri osapuolten välillä halutaan mediassa jopa tarkoituksellisesti kärjistää – jolloin kaikki kärsivät. Kosonen muistuttaa, että tavoite on kuitenkin varmasti aivan sama kaikilla: löytää yhteisiä ratkaisuja terveyttä ja hyvinvointia tukevien julkisten tilojen aikaansaamiseksi.

Yhdistys korostaa, että ilmanvaihdon tulisi toimia oikein kaikilla käyttötavoilla ja aikaansaada mahdollisimman tasaiset painesuhteet. Samalla on selvää, että yksi toimintamalli ei sovi kaikkiin kohteisiin, vaan säätöjä tehdessä tulee ottaa huomioon rakennuksen ja järjestelmän ominaisuudet.

Yksi julkisessa keskustelussa lentelevistä ”ankoista” on väite, jonka mukaan kunnat tekisivät ilmanvaihtopäätöksiä pelkästään säästösyistä. Ainakaan Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola ei tätä allekirjoita, vaan huomauttaa, että jaksotettu ilmanvaihto tuo saman hyvän sisäilman kuin jatkuva ilmanvaihto – kunhan ilmanvaihtojärjestelmät on huollettu säännöllisesti ja mahdolliset kosteusvauriot korjattu.

Helsingin kaupungin johtava asiantuntija Marianna Tuomainen – yksi suosituksen perustelumuistion laatijoista – huomauttaa, että jotta epäpuhtaudet saadaan huuhdeltua hengitysilmasta, päivittäinen ilmanvaihto tulee käynnistää kaksi tuntia ennen rakennuksen käytön alkamista. Vastaavasti ilmanvaihto tulisi pitää päällä 1–2 tuntia rakennuksen käytön jälkeen.

Kuntien sisäilmaverkosto suosittaa lisäksi, että vastavalmistuneissa rakennuksissa ilmanvaihto pidetään päällä tauotta vuoden ajan, jotta uusien materiaalien päästöt saadaan huuhdeltua ilmasta pois.

Petri Charpentier




Seuraa KITA
Facebook, seuraa
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prometalli »     proresto »     seatec »