Ilmanvaihto

Oikeilla säädöillä parempaa sisäilmaa

Rakennusten sisäilmaongelmien syyt ovat moninaisia. Usein asumisviihtyvyys kuitenkin paranee, kun ilmanvaihto suunnitellaan kunnolla ja säädetään tilaan sopivaksi.

Jos sisätilassa on liikaa hiilidioksidia tai ilma muutoin tuntuu tunkkaiselta, tilan ilmanvaihto ei selvästikään toimi kunnolla.

”Riittämätön ilmanvaihto on yksi asuntojen yleisimpiä ongelmia sisäilman kannalta”, arvioi Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola.

Tällainen pulma voi hänen mukaansa esiintyä erityisesti silloin, kun tiloissa ei ole tulo-poisto-ilmanvaihtoa vaan ainoastaan poisto – eikä korvausilmaventtiileitä ole riittävästi.

”Kenties korvausilmaventtiilit puuttuvat kokonaan – tai sitten ne on tukittu, jos tilan käyttäjät ovat havainneet vetoisuutta. Venttiilien tukkiminen ehkä näyttää parantavan tilannetta, mutta se itse asiassa heikentää sisäilman laatua.”

”Tähän mennessä tulo-poisto-ilmanvaihtoa on suunniteltu ja toteutettu rakennuksiin jo reilun 20 vuoden ajan, mutta monista rakennuksista se vielä puuttuu. Ainakin korvausilmaventtiilit pitäisi asentaa paikoilleen. Sellainen remontti ei tulisi kovin kalliiksikaan”, Ahola muistuttaa.

”Vedon tunnetta vähentää, jos venttiileitä ei sijoiteta esimerkiksi aivan olohuoneen sohvan yläpuolelle.”

”Sisäilman liiallinen kuivuus on myös yleinen ongelma talvipakkasilla.

Päästöt kuriin

Materiaalipäästöt ovat yksi tekijä, joka alentaa sisäilman laatua ja vähentää viihtyisyyttä.

Erityisesti uusista materiaaleista haihtuu ilmaan orgaanisia VOC-yhdisteitä (volatile organic compounds), jotka suurina määrinä voivat aiheuttaa oireilua. Jo niiden haju saatetaan kokea epämiellyttävänä.

”Sisätilojen rakenteissa olisi hyvä käyttää M1-luokiteltuja vähäpäästöisiä materiaaleja”, Ahola korostaa.

”Kalusteiden ja materiaalien M1-merkintä on takuu siitä, että ne ovat tutkitusti vähäpäästöisiä. Toimiva ilmanvaihtokin vähentää VOC-pitoisuutta sisäilmassa.”

Kemiallisia päästöjä voi vapautua sisäilmaan muovimatoista, jotka on asennettu liian kostealle alustalle kuten kovettumassa olevalle betonilattialle. Silloin betoni ei pääse kunnolla kuivumaan.

Uudisrakentamisessa on havaittu tämän tyyppisiä rakennusvirheitä, joita myöhemmin on jouduttu korjaamaan. Työmailla olisi noudatettava hyviksi tiedettyjä rakennustapoja.

”Mattojen asennuksissa olisi tärkeää, että alusta on riittävän kuiva ennen päällystämistä. Ympäristön olosuhteet vaikuttavat siihen, miten nopeasti betoni kuivuu. Väärin tehdyt asennukset aiheuttavat pulmia, joten kosteudenhallinta on oleellista”, Ahola toteaa.

”Liian kireät rakennusaikataulut ovat osasyynä sisäilman VOC-ongelmiin. Ennen mattoasennusta betonin kuivuminen olisi varmistettava mittaamalla, eikä pelkästään betonin pinnalta.”

Myös parketti- tai laminaattilattian alla saattaa olla höyrynsulkumuovi, joten myös tällaisia rakenteita käytettäessä alustan riittävä kuivuminen on tärkeää.

”Itse en laittaisi maanvaraisen lattian päälle tiivistä muovimattoa ollenkaan. Parketti- ja laminaattilattian alle laittaisin vesihöyryä läpäisevän alusmateriaalin”, Ahola sanoo.

Erityisesti alapohjan rakenteiden ilmatiiviyteen kannattaa kiinnittää rakentamisessa huomiota. Maaperästä saattaa nimittäin kulkeutua sisäilmaan maaperän mikrobeja tai radonkaasua.

”Radonpitoisuusmittaus kannattaakin tehdä kaikissa maan tasalla olevissa asunnoissa. Jos tilassa on outoa hajua, sen syy kannattaa selvittää.”

Ilmaan kosteutta tarpeen mukaan

Sisäilman liiallinen kuivuus on myös yleinen ongelma talvipakkasilla.

Asumisterveysasetuksessa on säädöksiä vain rakenteille haitallisesta liiallisesta kosteudesta, mutta sisäilman kuivuus voi aiheuttaa oireilua esimerkiksi allergikoille.

”Sisäilman kosteus riippuu paljolti ulkoilman lämpötilasta. Kun sisäilman kosteus vähenee alle kymmeneen prosenttiin, herkät ihmiset alkavat saada oireita kuivasta sisäilmasta”, Ahola toteaa.

”Talviaikaan huonelämpötila kannattaa säätää noin 21–22 °C:een.

”Tämä ei kuitenkaan ole välitön haitta. Kaikissa tapauksissa sisäilmaa ei tarvitse kostuttaa.”

Jos ilmaa kuitenkin kostutetaan, se on syytä tehdä oikein. ”Mikäli ilmankostutus tulee sumuna hengitysilmaan, se voi aiheuttaa legionellabakteeririskin. Höyrystävien kostuttimien käyttö on parempi vaihtoehto.”

”Lisäksi on syytä seurata sisäilman kosteuslukemia. Ilmaa ei pidä kostuttaa yli 40 prosenttiin”, Ahola tähdentää.

”Talviaikaan huonelämpötila kannattaa säätää noin 21–22 °C:een. Se on yleensä hyvä lämpötila niin sisäilman laadun kuin energiankulutuksenkin kannalta.”

Säätimet toimiviksi

Ahola muistuttaa, että ilmanvaihdon käyttämisen ja säätämisen tulisi olla tilojen käyttäjille mahdollisimman helppoa.

”Yksinkertaisuus on usein toimivaa. Rakennuksissa ei pitäisi olla kovin vikaantumisherkkiä ilmanvaihtojärjestelmiä.”

Jos esimerkiksi rakennuksen tai huoneiston käyttötarkoitusta muutetaan, ilmanvaihto ei ehkä enää riitäkään tilojen tuulettamiseen, jolloin ilmanvaihtoon tarvitaan tehostamista.

”Erityisesti muunneltavien tilojen ilmanvaihtoa suunnitellessa on otettava huomioon, millä tavoin ilmanvaihto toimii ja miten se vaikuttaa rakennuksen eri tiloihin.”

Vaikka tila olisi välillä pois käytöstä – esimerkiksi jos toimiston työntekijät ovat ajoittain etätöissä – on hyvä pitää päällä ainakin pientä ilmanvaihtoa.

”Tällaista tilaa voidaan tuulettaa jaksottaisesti. Lisäksi on tärkeää, että ilmanvaihto kytketään toimimaan normaalisti jo kahta tuntia ennen kuin ihmiset palaavat taas työpaikalle. Silloin sisäilma saadaan miellyttävän tuntuiseksi”, Ahola suosittaa.

Teksti: Ari Mononen
Kuva: Pexels

Julkaistu: 03/2022